Miksi Esiinnyn kadulla?

Ensimmäisen kerran esiinnyin kadulla 1994 Pori Jazzeissa, kun mentiin yhdessä Tuomon kanssa. Päätimme lähteä sen jälkeen kun Tuomon veli soittaessa Porista Espooseen ilmoitti Jazzeissa olevan 5 muijaa jätkää kohti. No siitähän me kaks 17 vuotiasta innostuttiin ja lähdimme saman illan junalla Jazzeihin.

Ennen sitä olin toki esiintynyt useamman kerran Uudessakaupungissa ja Espoossa, Suvelan Sirkuksessa, joskus jopa puheella mutta huomasimme pian että, kadulla olivat kuitenkin asiat toisin.

Ensimmäisenä päivänä tultiin vasta illalla Poriin ja tehtiin sitten se ensimmäinen esitys yhden Jazzkadun terassin vieressä. Esitys alkoi sillä että Tuomo ajoi ympäri ykspyöräsellä keräten yleisöä, jonka jälkeen heittelin kolmea jonglööripussia. Big mistake! Ketään ei kiinnosta. Sanoisin kuitenkin että ilta meni ihan hyvin kun ensimmäinen yleisömme oli jo muutaman tuopin ehtinyt juoda ja siksi helpompi. Kännissä tykkää nauraa ihan mille vaan ja kolikoitakin irtoo anteliaammin. Myöskin olen nyt sitä mieltä että vaikka olimme jo siinäkin iässä kummatkin suhkot hyviä esiintyjiä, yleisö tunsi tietynlaista sympatiaa meidän nuorelle iälle. Jatkoimme suhkot myöhään ja keräsimme pienen määrän kolikoita.

Vaikka ilta oli onnistunut huomasimme ne tietyt huonot puolet kadulla esiintymisessä. Ensimmäsenä ja tärkeimpänä on varmasti se, että äänen on hevetin vaikeata saada kuulumaan. Koska emme ole teatterisalissa, useammat katsojat tuntevat jonkinlaista velvollisuutta kommentoida kavereilleen esityksestä koko esityksen ajan.

Todella vaikeata on muutenkin saada ihmiset pysymään loppuun asti. On osattava koko ajan heittää jotain koomista.

Tämän illan jälkeen jäimme koko viikoksi Jazzeihin esiintymään. Keräsimme melkoisen summan rahaa, varsinkin 17 vuotiaalle. Olen uskollisesti palannut Poriin joka vuosi. Joskus yksin, joskus Jullen kanssa.

Olen myös löytänyt muitakin hyviä paoikkoja kuten Seinäjoen Tangomarkkinat, Kotkan meripäivät ja Puisto Blues mutta Pori on ehdoton ykkönen. Se on myös ainoa paikka josta dodella kin voin sanoa että olen löytänyt paljon kavereita. Nuoriso on aina hyvin iloinen ja ystävällinen. Johtuu varmaankin siitä että Porin on muuten niin ankea paikka. Ainakin jokainen jota olen tavannut sielläpäin on sitä mieltä. En sitten tiedä.

On monia syitä, miksi olen jatkanut esiintymistä kaduilla. Onhan siinä se raha. Kaikki ei ole kuitenkaan siitä kiinni. Se on myöskin hyvin hauskaa. Pidän esiintymisestä, pidän keskipisteenä olemiseta, se on terapeuttista. Sitä saa tehdä päivät pitkät kadulla, ja kyllä sitä yleisöäkin kertyy.

Paitsi että se on hauskaa, se on myös hyvin opettavaa. Sanon yleensä ihmisille että se on paras esiintymiskoulu mitä voi käydä, koska siitä saa heti palautetta. Mieti nyt. Voin kokeilla ihan mitä vaan uutta. Jos se ei toimi niin so what? Pahimassa tapauksessa ihminen lähtee vetää. Minä huomaan että vitsi pitää muunnella tai jättää kokonaan pois. Tämä saatta tapahtua montakin kertaa esityksen aikana. Ei vaan niin läpinäkyvästi. Yleensä katsoja ei huomaa että kokeilen uutta materiaalia. Vain minä huomaan heidän reaktiosta oliko hyvä vai huono.